Torsti Salonen
2003-08-19 19:24:35 UTC
Tervehdys,
Kun en tahdo kirjoittaa JussiS:n etovan postauksen kanssa samaan
threadiin, pistän vähäpätöisen antini uuden otsikon alle. Sinänsä
itsestäänselvyys, jonka kaikki tietävät, mutta jonka todella uskoo
vasta kun itse kokee. Siis se, miten hirvieläin voi yllättää
varovaisenkin tielläliikkujan. Minua liippasi todella läheltä runsas
kuukausi sitten. Olimme porukalla ilta-ajelulla ja ajoin letkan
ensimmäisenä. Käännyimme Tenholassa KT 52:lta (Tammisaari-Salo) kohti
Pohjan kirkonkylää (Tie 111, oivallinen mutkatie). Ajelin melko
tarkkaan rajoitusnopeutta (80 km/h), ei ollut vielä hämärää. Yht'äkkiä
huomasin näkökentän oikeassa reunassa pusikossa jotakin ruskeaa ja
samassa hahmo vilahti edestäni vasemmalle. En ehtinyt reagoida
mitenkään, hädin tuskin edes tunnistin hahmon peuraksi. Etupyöräni ja
peuran välimatkan arviointi oli yhtä mahdotonta, mutta luulen sen
olleen korkeintaan pari metriä. Perässäni ajanut luulikin peuran
takajalkojen osuneen etupyörääni ja otus kuulemma kaatui loikastaan
vasemmalle pientareelle. En kuitenkaan tuntenut minkäänlaista
kosketusta, joten se ei voinut olla kaatumisen syynä. Letkan hännillä
tulleet kertoivat eläimen kyllä päässeen takaisin jaloilleen ja
kadonneen metsään.
Olen vuosien mittaan kohdannut tiellä epälukuisen määrän hirviä ja
peuroja sekä pyörällä että autolla liikkuessani, mutta koskaan en ole
tullut niin täydellisen yllätetyksi kuin ylläkerrotussa tapauksessa.
Aina aikaisemmin ehdin edes jotenkin reagoida, jarruttaa ja väistää,
mutta jos tuolla kerralla olisin törmännyt peuraan, en todennäköisesti
olisi edes ehtinyt tajuta, mihin osuin. Onnekseni suojelusenkeli oli
valppaana, kun oma valppaus ei auttanut. Tästä eteenpäin on oltava
fatalisti, kun muutakaan ei tunnu voivan. Tai on uskottava, ettei
peura hyppää kahdesti saman motoristin eteen. Tai pysyttävä kotona.
Torsti
Torsti Salonen
www.torstis.pp.fi
BMW K100 '89
IBA SS1000 2xBB1500 BB1500Finland SS2000 SS2000Finland
Kun en tahdo kirjoittaa JussiS:n etovan postauksen kanssa samaan
threadiin, pistän vähäpätöisen antini uuden otsikon alle. Sinänsä
itsestäänselvyys, jonka kaikki tietävät, mutta jonka todella uskoo
vasta kun itse kokee. Siis se, miten hirvieläin voi yllättää
varovaisenkin tielläliikkujan. Minua liippasi todella läheltä runsas
kuukausi sitten. Olimme porukalla ilta-ajelulla ja ajoin letkan
ensimmäisenä. Käännyimme Tenholassa KT 52:lta (Tammisaari-Salo) kohti
Pohjan kirkonkylää (Tie 111, oivallinen mutkatie). Ajelin melko
tarkkaan rajoitusnopeutta (80 km/h), ei ollut vielä hämärää. Yht'äkkiä
huomasin näkökentän oikeassa reunassa pusikossa jotakin ruskeaa ja
samassa hahmo vilahti edestäni vasemmalle. En ehtinyt reagoida
mitenkään, hädin tuskin edes tunnistin hahmon peuraksi. Etupyöräni ja
peuran välimatkan arviointi oli yhtä mahdotonta, mutta luulen sen
olleen korkeintaan pari metriä. Perässäni ajanut luulikin peuran
takajalkojen osuneen etupyörääni ja otus kuulemma kaatui loikastaan
vasemmalle pientareelle. En kuitenkaan tuntenut minkäänlaista
kosketusta, joten se ei voinut olla kaatumisen syynä. Letkan hännillä
tulleet kertoivat eläimen kyllä päässeen takaisin jaloilleen ja
kadonneen metsään.
Olen vuosien mittaan kohdannut tiellä epälukuisen määrän hirviä ja
peuroja sekä pyörällä että autolla liikkuessani, mutta koskaan en ole
tullut niin täydellisen yllätetyksi kuin ylläkerrotussa tapauksessa.
Aina aikaisemmin ehdin edes jotenkin reagoida, jarruttaa ja väistää,
mutta jos tuolla kerralla olisin törmännyt peuraan, en todennäköisesti
olisi edes ehtinyt tajuta, mihin osuin. Onnekseni suojelusenkeli oli
valppaana, kun oma valppaus ei auttanut. Tästä eteenpäin on oltava
fatalisti, kun muutakaan ei tunnu voivan. Tai on uskottava, ettei
peura hyppää kahdesti saman motoristin eteen. Tai pysyttävä kotona.
Torsti
Torsti Salonen
www.torstis.pp.fi
BMW K100 '89
IBA SS1000 2xBB1500 BB1500Finland SS2000 SS2000Finland